PaPalainen pakkasi rinkkaansa
makuupussin, makuualustan, puukon, partiopaidan sekä sadevaatteet, ja
partiohuivin hän laittoi kaulaan. Hän oli valmis leirille! Palokan kirkon
pihasta bussi otti hänet perjantaiaamuna kyytiin ja vei Vesalan Syvälahteen
muiden sudareiden ja seikkailijoiden kanssa.
Vastassa heitä odotti valmis leiri, jonka tarpojat ja sitä vanhemmat partiolaiset olivat edellisenä päivänä rakentaneet. Oli hieno leiriportti, leirikeittiö ja Myrskynpoikain taikametsä.
Perjantain ohjelmaan kuului
tuohisormuksen ja pajupillin tekoa, majoitteiden pystytystä, A-pukin
rakentamista ja käyttämistä, sekä hän pääsi tutustumaan perinteiseen Palokan
partiolaisten taitoon: lasson pyöritykseen! PaPalaisen mielestä se oli kauhean
vaikeaa, mutta monen yrityksen jälkeen hän sai kuin saikin lasson pyörimään
(ainakin hetken) nätissä ympyrässä.
Illalla PaPalainen pääsi vielä kokemaan jännittävän leirikasteen sekä paistamaan makkaraa nuotiolla. Silmä alkoi kuitenkin lupsua ja hän lähti lämpimään makuupussiinsa nukkumaan.
Lauantaiaamu oli aurinkoinen, kun PaPalainen nousi teltastaan. Päivän ohjelmana oli kuulemma Selviytyjät. PaPalainen sai joukkueeseensa kavereita jokaisesta ikäkaudesta. Joukkueensa kanssa hän kisasi päivän aikana monenlaisissa jännittävissä kilpailuissa.
PaPalaisen lempikisa oli rannassa ollut kisailu, jossa hän pääsi hakemaan vedestä palapelinpalapussin (mikä yhdyssanahirviö!).
Kisan päätteeksi sai vielä jäädä uimaan, ja vesi ei ollut kylmää, vaikka huulet sinersivät kunnes PaPalainen pääsi saunaan ja pesulle.
Matkalla takaisin leiripaikalle
PaPalainen luki kysymyksiä Palokan partiolaisista, esimerkiksi mikä on
Karhujärven kämpän nimi. Nimi selvisi viimeistään leirissä pidetyssä juhlassa.
Juhla oli kauhean hauska, se kertoi muun muassa Mistä on Palokan
partiolainen tehty, sekä edellisenä kesänä Maalaiskunta-leirillä olleet saivat
nähdä uudestaan (muut ensimmäisen kerran) Batmanin bravuurin, Pikku-kani
Kallen.
Kun oli laulettu ja leikitty koko juhlaväen voimin, päästiin
taas syömään: pullaa ja kahvia (vaikka PaPalainen otti kyllä mehua eikä
kahvia). Hän ihasteli, kuinka entiset Palokan partiolaiset pyörittivät lassoa
niin, että hyppäsivät pyörivän lasson sisälle! Se on vielä joskus opittava!
Pullakahveilla PaPalainen huomasi muunkinlaisia partiohuiveja kuin omansa, oli
Vaajan valppaiden huivia, Halssilan haukkojen ja Järvi-Suomen partiolaisten
huivi. Enimmäkseen näkyi kuitenkin sinisiä huiveja valkoisella liekkikuviolla.
Juhlan jälkeen PaPalaisen oli aika
lähteä kotiin. Hän otti pakatun rinkkansa ja lähti vanhempiensa, jotka olivat
tulleet juhlaan, kanssa kotiin. Tarpojat ja sitä vanhemmat partiolaiset jäivät
vielä seuraavaan päivään asti purkamaan leiriä, sekä syömään kaikkia niitä
herkkuja, mitä leiriltä oli jäänyt yli. Olipa hauska leiri, PaPalainen ajatteli
ja totesi olevansa ylpeä, kun sai kutsua itseään Palokan partiolaiseksi.
---
Lippukunnanjohtajana haluan vielä
näin syksynkin puolella kiittää kaikkia hienosta leiristä. Olin leirin jälkeen
todella väsynyt, mutta myös todella onnellinen. Huomasi taas, miksi partio
jaksaa aina vuosi toisensa jälkeen viedä mukanaan. Paljon oli leirissä hommaa,
mutta se oli sen vaivan arvoista, kun näki miten lapset pitivät leiristä. Juhla
oli mielestäni onnistunut ja oli hienoa nähdä vanhoja Palokan partiolaisia,
joita en itsekään ollut aikaisemmin nähnyt.
Tästä on hyvä aloittaa uusi
partiokausi!
Hanna Villanen - lippukunnanjohtaja
Kuvat © Juha Heikkinen ja Vesa Villanen