maanantai 10. elokuuta 2015

Elämyksiä ja uusia ystäviä

Leirilaulu täyttää Jyväskylään palaavan bussin ja keskeyttää innostuneen höpötyksen. Viimeisten säkeiden jälkeen sama pulina jatkuu, tosin aavistuksen mietteliäämpänä kuin aikaisemmin. Miten on päästy tilanteeseen, jossa bussilastillinen palokkalaisia lapsia ja nuoria laulaa innoissaan ulkopuolisille täysin vierasta laulua?

Matka käynnistyi viikkoa aiemmin Järvi-Suomen Partiolaisten Kosmos ’15 -piirileirin alkaessa. Noin viikon mittainen piirileiri järjestettiin 29.7.-5.8.2015. Puumalan Pistohiekassa. Pistohiekan rannat ja mäntykangas olivat hyvää maastoa leirielämään, sillä sinne mahtui helposti pystyttämään telttakylän lähes 2000 partiolaiselle. Leiri oli kansainvälinen, sillä mukana oli partiolaisia myös Saksasta, Iso-Britanniasta ja Venäjältä. Suurimmillaan meidän Palokan Partiolaisten edustusmäärä oli kunnioitettavat 44 huivikaulaa.

Kaikille mielekästä tekemistä


Ohjelmaa oli kaikenikäisille, vaikka aikaa kului paljon myös leirielämää viettäessä ja rentoutuessa. Sudenpennut ja seikkailijat, saivat osallistua ohjelmaan ja nauttia siitä. Tarpojat kantoivat puolestaan jo vähän vastuuta avustamalla esimerkiksi ruuan jakamisessa, mutta suurin osa ajasta meni heidänkin osaltaan ohjelmissa kiertäessä. Vanhemmat ikäkaudet, eli samoajat ja heitä vielä vähän varttuneemmat vaeltajat, sekä aikuiset toimivat leirin aikana pesteissä. Osan vastuulla oli huolehtia nuoremmista. Joidenkin tehtävänä oli puolestaan toimia yhteisen hyvän puolesta esimerkiksi huollossa, turvassa, viestinnässä tai ohjelmalaaksoissa.

Ohjelma rakentui ohjelmalaaksojen ympärille


Päivisin monen alle 18-vuotiaan kulku suuntasi vuorollaan yhteen neljästä ohjelmalaaksosta. Seikkailulaaksossa leiriläiset pääsivät kisailemaan itseään ja toisiaan vastaan aavistuksen fyysisyyttä vaativissa tehtävissä. Testattavaksi päätyi muun muassa kaksi muinaista metsästystekniikkaa - jousiammunta ja vipukeihäät. Etenkin vipukeihäät olivat monelle täysin uusi tuttavuus. Onneksi tekniikka oli nopea oppia.

Tähtitiedelaaksossa tutustuttiin tieteen ihmeellisyyksiin ja rakennettiin raketti. Sen toimintaperiaate oli yksinkertainen, mutta kohtalaisen näyttävä. Etikalla ja ruokasoodalla tavallisen muovipullon sai kohoamaan usean metrin korkeuteen. Kädentaitolaaksossa jokainen ikäkausi rakensi itselleen omanlaisensa soittimen. Näppärissä käsissä syntyivät ripeästi muun muassa kalvotorvet sekä sählypallo-okariinat.

Lämpimistä kesäsäistä pääsi nauttimaan vesilaaksoon. Saimaan raikkaissa rantavesissä sai suorittaa monenlaisia sukellusaktiviteettejä. Ylempänä rannalla pelattiin lipunryöstöä vedellisten elementtien läsnä ollessa. Polttaminen tapahtui vesitykeillä, sekä vesi-ilmapalloilla. Kun joukkuetoverit olivat ennestään tuntemattomia, ketään ei säästelty kastumiselta. Tiimipelin tuoksinassa solmittiin myös uusia ystävyyksiä.

Leirillä syntyi tiivis me-henki


Useana iltana kaikki leiriläiset kokoontuivat ohjelmalavalle yhteisiin iltaohjelmiin. Avajaisissa, päättäjäisissä ja vierailupäivän suurella iltanuotiolla leikittiin, laulettiin ja seurattiin mysteerisen Malisen tarinaa. Alaleirien tunnusväriset huivit pyörivät ilmassa leiriläisten fiilistellessä mahtavaa yhteishenkeä ja muodostivat heidän ylleen riemunkirjavan väri-ilottelun.

Kaikki hyvä tosin loppuu aikanaan. Liian pian koitti aika jättää haikeat hyvästit uusille ja vanhoille partioystäville. Yhteydenpito kuitenkin jatkuu arjen koittaessa. Leiristä toipuessaan moni suuntaa katseensa jo talven retkien kautta ensi kesän suurleiri Roihuun. Silloin Evolle kokoontuu partiolaisia kaikkialta Suomesta vielä monin verroin enemmän kuin nyt Pistohiekalle. Partio on siitä hyvä harrastus, että sen kautta pääsee tutustumaan uusiin asioihin ja ihmisiin.



Kuvia leiritunnelmistamme voi nautiskella lippukuntamme Instagram-tilin välityksellä @palokanpartiolaiset

Leiritunnelmiin pääsee myös leirin nettisivuston kautta. Sieltä löytyvät myös leirillä julkaistut Komeetta-lehdet, jos joku niistä pääsi livahtamaan ohi lukematta. Myös ekstramateriaalia kuvien ja tekstien muodossa on sieltä saavutettavissa.. :)

-Viivi

ISTin elämää

Jamboree oli, jamboree meni ja ISTeille (International Service Team) koitti vapaus! Tai sitten oli pakko lähteä, ei oikein osaa sanoa sillä jokainen meistä on vielä vähän sekavassa mielentilassa ja sekaisissa tunnelmissa leirin päättymisen johdosta: toisaalta ei olisi halunnut lähteä mutta yhtäkään päivää enempää ei jampilla olisi jaksanut viettää. Ensimmäiset päivät olivat sekavia (eikä kukaan tuntunut tietävän mistään mitään) ja tuntuivat viikoilta, mutta leirin päästessä vauhtiin, päivärytmin selkiintyessä ja työkavereiden tullessa tutummiksi aika tuntui lentävän kuin siivillä! Aivan kuin alkujuhla olisi ollut vasta muutama päivä sitten vaikka onhan siitä kulunut jo reilut kaksi viikkoa!

Kolmestaan vietetty aika jäi keskimäärin noin 15 minuuttiin päivässä erilaisten työrytmien ja pestien johdosta. Eikä se itseasiassa ketään meistä enempää haitannut, uusia kavereita löytyi reilusti töistä, viereisistä teltoista ja sattumanvaraisesti milloin mistäkin, eikä kenenkään tarvinnut olla yksin. Kyllä tässä vielä jokainen meistä ehtii kyllästyä matkakumppaneidensa naamoihin seuraavan kahden viikon aikana!

Petra ja Hanna kuluttivat päivänsä taitellen origameja ja tuomaroiden rantalentopalloa, kun minä taas nostelin ja laskin lippuja sekä työskentelin juhla-areenalla järjestyksenvalvojana. Työpäivät olivat parhaillaan 12 tuntisia, ja näissä sääoloissa (ilmasto kuin huonosti lämmitetty sauna) ne verottivat sekä fyysisiä että henkisiä voimia, mutta rennommat päivät ja varjossa hengailu kavereiden kanssa (sekä järjettömät määrät jäätelöä) tasapainottivat mukavasti negatiivisia puolia ja myöhäiset illat kavereiden kanssa nostivat tunnelmat todella korkealle! Rannalla istuminen, uudet leikit, photo bombaus ja partiomerkkien jakaminen paikallisille lapsille vierailupäivänä jäivät päällimmäisinä mieleen.

Tällä hetkellä olemme Hiroshimassa, kohta lähtö Osakaan ja siitä jotain reittiä Tokioon. Älkää suotta hätäilkö, kuulette meistä vielä ainakin kerran (silloin kun sitä vähiten odotatte) ja nähdään kun partiokausi lähtee taas käyntiin muutaman viikon päästä! Hauskaa loppukesää (ja koulua), älkää kärsikö Kosmoksen jälkeisestä masennuksesta ja pitäkää lippu korkealla!

-Jenni



Lähtö Jamboreelle, saattajana emäntämme Kati

Swoppausta

Lounas, Täällä Pohjantähden alla kuvausrekvisiittaa

Taifuuni meni ohi, leirillä saatiin vain sadetta ja kovaa tuulta


Töissä. Sain kokeilla aussien mahtavaa joukkuehattua!

Alkujuhla



Yamaguchissa päiväretkellä


Kauhujen alikulkutunneli

Työporukka. KINNTAROOOO!!

IST life


Japanilaisia pelejä


Päiksyt varjossa

Töissä

Suomen ISTien teltat

Loppujuhla

Leiri tyhjenee

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mitä onkaan tapahtunut blogihiljaisuuden aikana

Kesä on leireilemisen kulta-aikaa. Varsinkin Suomen kesä, jos sääukko sille päälle sattuu, on oivallinen. Joidenkin mielestä saattaa olla epäreilua, että Etelä-Eurooppa kylpee helteessä mutta me saamme niitä vain joinakin harvoina ja hyvin valittuina (jos se sääukko on hyvällä tuulella) päivinä. Me partiolaiset emme kuitenkaan ole sokerista, vaan suuntaamme kulkumme sinne, minne suunnitelmat tai nenä näyttävät. Sillä poikkeuksella, että jos kävelee takaperin, kulku suuntautuu tietenkin sinne, minne takaraivo näyttää, paitsi jos kulkee pää vinossa, silloin...

Kosmos15 alkaa pitkäleiriläisillä kahden yön päästä ja rakenteluleirille, eli tutummin raksalle menijät suuntaavat sinne jo aiemmin, ja jotkut ovat jo Pistohiekan leirialueelle päässeetkin. Järvi-Suomen partiolaisten kolmas piirileiri ohjaa leirialueelle myös meistä Palokkalaisista joidenkin kulkusuuntaa. Sitä voisi kysyä, että mitä ne tekevät, jotka eivät ole pitkäleiriläisiä. He ovat einiinpitkäleiriläisiä, ketkä matkustavat leirille tulevana lauantaina, eli yksi-kaksi-kolme... viiden yön kuluttua, mikä sekin on aika pian. Ennen lähtöä on hyvä pakata, johon voi ottaa esimerkkiä vaikka

Japanin MaailmanJamboreelle suunnanneiden kirjoituksesta. He varmaankin kertovat lisää kuulumisistaan jossain vaiheessa.

Jos kuljetaan kuitenkin vielä pikakelauksella takaraivo edellä taaksepäin tullaan takaisin Suunnistuskurssille Karhujärvelle aikaan 27.-28.6.2015. Tarpojat pääsivät harjoittamaan suunnistustaitojaan Allun PJ-kurssityönä järjestämällä kurssilla. Kun toiset vielä miettivät missä olemme ja minne pitäisi mennä, joutuivat toiset jo pohtimaan, kuinka saada rasti alas puusta. Yörasteiltakaan ei vältytty, ja kesäkuisessa (huom. huom.) sateettomassa yössä niitä metsästettiin niin Karhuvuoren päältä, kuin Karhujärven ympäristöstäkin.


Jotta tämän tekstin lukeminen ei kävisi liian helpoksi, palataan pikaisesti ensin huhtikuuhun 23.4.2015, jolloin vietettiin perinteikäs Yrjönpäiväjuhla jonne ryhmät olivat saaneet tehdä esityksiä ja muuta ohjelmaa, jotta tapahtuma ei kävisi kuivakaksi pelkkiä johtajien puheita kuunnellessa. Mutta kuka muistaa ja uskaltaa ilmiantaa lippukuntamme kuivia höpisevän henkilön? Ainakin mielestäni juhlamme ovat aina olleet persoonallisia ja niihin on kiva tulla.

Siirrytään muutama viikko nenäsuuntaan eli kohti nykyhetkeä, Mäntyharjulle lauantaihin 9.5.2015. Siellä Palokkalaiset kohtasivat partiolaisia myös muista lippukunnista piirin kevätkisojen muodossa. Suduille, seikkailijoille ja tarpojille oli omat sarjansa, mutta samoajia ei mukaan otettu, ovathan he jo aivan liian vanhoja sellaiseen (sivuhuomautus: syksyllä hekin pääsevät kisailemaan Matka maailman ympäri 15-kisojen merkeissä sekä piirin mestaruuksista että Suomen  mestaruuksista). Kisaileminen tapahtui hyvää fiilistä ylläpitäen, eikä hampaat irvessä -meininkiä päästetty kasvamaan, vaan tsempattiin kaverit yli haastavammistakin tehtävistä.


Kun kisoista oli kulunut muutama hetki, oltiinkin jo yllättäen päivässä, jolloin PaPalaisten oli määrä mennä pitämään omaa pistettä Palokan kevättapahtumaan. Kävijöitä oli kiitettävästi, vaikka pieni kosteus ilmassa varmaankin heistä karsi sokerisimmat pois tuona lauantaina 23.5.2015. Pisteellämme pääsi kokeilemaan A-pukilla joen ylittämistä, hämähäkin verkon läpi pujottautumista ja fiilistelemään tunnelmaa puolijoukkueteltassa.


Jos paikalle ei päässyt, voi itsensä haastaa pieneen visailuun vieläkin ja vastata kysymyksiimme:
1. Kuinka paljon painaa tavallinen yöretkirinkka?
2. Kuinka pitkä on viralliseen partioasuun (eli viriksiin) kuuluva pillinauha?
3. Mikä on trangian kattilan halkaisija?
4. Kuinka monta partiolaista kuuluu Palokan Partiolaisiin?
5. Kuinka monta riisinjyvää on purkissa (jota te ette siinä tietenkään näe, mutta määrä on suunnilleen sellainen, että sillä saisi pienen lasipurkin peittoon)?

Otetaan jälleen aikahyppy, jonka saa poikkeuksellisesti päättää, suorittaako sen oikea vai vasen (väärä ei käy) pikkusormi edellä. Ollaan jälleen ajassa ennen Kosmosta. Öitä on edelleen kaksi jäljellä, mutta on kuitenkin kulunut jo muutama kymmen minuuttia kohti kesän kohokohtaa. Vai onko se kohokohta, sen saa jokainen itse päättää. Leirillä ollaan ulkona ihan oikeasti KOKO viikko (jännää, olenkohan aiemmin ollut niin pitkään ihan pihalla?), joten olisi varmaankin hyvä ajatus totutella tuohon mystiseen elementtiin, jota myös ulkoilmaksi kutsutaan, jo hieman etukäteen, jotta se ei olisi niin shokeeraavaa varsinkaan jos olet jostain syystä lorvaillut sisällä nämä kesän ensimmäiset kaksi kuukautta. Ja myös te, ketkä ette Kosmokselle, tai Japaniin päässeetkään, olkaa viisaita partiolaisia ja ottakaa ilo irti vähintäänkin niistä sääukon suomista sateettomista hetkistä ja viekää vaikka kaverinnekin myös. Lorvailua voi harjoittaa koulukirjojen ääressä kun se aika vuodesta koittaa taas.


Kaikki kuvat © Viivi Keinänen



keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kolme tarinaa pakkaamisesta

Ihmisiä on erilaisia ja pieneen Jamboreeryhmäämme mahtuu kolme hyvin erilaista persoonallisuutta. Jokainen hoitaa pakkaamisen omalla tyylillään ja muiden tavat saattavat väillä kuulostaa järjettömiltä ja typeriltä (ja itsepäisimmät meistä eivät suostu ottamaan vaaria omista, jokakertaiseista virheistään saati kuuntelemaan muiden parannusehdotuksia): tässä siis kolme erilaista tarinaa tuskaisesta leiripakkaamisesta!

Hanna:
Järjestelmällisyyden ruumiillistumana mun pakkailut alkoi kuukautta ennen lähtöä. Kaiken kaikkiaan tein ainakin kolme muistilistaa papereille ja kolme muistilistaa puhelimeen, joissa oli mm. mitä kaikkea pitää ostaa, mitä kaikkea hakea vanhempien luota ja mitä kaikkea ei varsinaisesti pakkaamiseen liittyvää piti tehdä (esim. ilmoittaa pankille että tulen käyttämään pankkikorttia toisella puolella maapalloa).
3 VIIKKOA ENNEN LÄHTÖÄ: Aloin ostaa kaikkea pientä tarvittavaa normaalien kauppareissujen ohessa: shamppoot, rasvaa, apteekista kaikki tarvittava... Kokosin jäätävän kokoista kasaa olohuoneen nurkkaan.
2 VIIKKOA ENNEN LÄHTÖÄ: Hoidin isompia juttuja: rahan vaihto, uuden makuualustan ostaminen ja testaaminen, kännykän korjauttaminen... Tulostin kaikki tarvittavat esim. jäsenkortin, reseptit, lentoliput ja otin passista kopiot. Kasasin myös jo osan vaatteista kasvavaan kasaan odottamaan pakkaamista. Poistin kameran ja puhelimen muistista ylimääräiset kuvat Japani-kuvia varten.
1 VIIKKO ENNEN LÄHTÖÄ: Pesin kaikki matkaan lähtevät pyykit, ostin viimeisimmät ostokset ja tein Safe from harm -koulutuksen, jonka kaikkien jamboreelle lähtevien yli 18-vuotiaiden pitää tehdä. Vaatteet oli jo pakkailtu suurimmaksi osaksi isoihin minigrip-pusseihin (vinkvink, menee pienempään tilaan rinkassa, kun pusseista voi imeä ilmat pois!) ja tavaroiden mahtuvuus rinkkaan oli testattu.
1 PÄIVÄ ENNEN LÄHTÖÄ: Laitoin kaikki lopullisesti rinkkaan ja olin valmis lähtöön :)

Petra:

Hirmusesti ei tullu ressailtua pakkauksista. Muistilistoja oli pari pientä johon tuli kirjoitettua sellaiset asiat mitä täytyy kaupasta ostaa ennen lähtöä. Muuten se oli aikalailla ajatus työtä! Hyvä tyyli oli miettiä, mitä pakkaisi yöretkelle. Tottakai, tavaraa tuli enemmän, mutta hyvä ohje aina pakkaamiseen!
Jamboree tapaamisissa tuli myös ohjeita mitä pakata mukaan ja tehdä ennen matkalle lähtöä. Ne ohjeet Hanna oli kirjoittanut ylös ja siinä sitten nöyränä kysyttiin että saisiko kuvan niistä. sen siitä saa, kun et ite niitä kirjota...

1,5 VIIKKO ENNEN LÄHTÖÄ: Mietiskelin mielessän aina sopivissa väleissä, että mitä pitää ottaa mukaan.
1 VIIKKO ENNEN LÄHTÖÄ: Äitij kanssa mietittiin, kuinka säilyttää passi mukana. Muutama tunti itä pohdiskeltiin sekä muita juttuja.
5 PÄIVÄÄ ENNEN: Aloitin pikku hiljaa keräilemään tavaroita (vaatteiden mietintää) kasaan huoneessani olevalle sohvalle. Siinä se sitten täytty pikku hiljaa..
2 PÄIVÄÄ ENNEN: Viimeiset tavarat kasaan, sillä seuraavana päivänä lähtö Helsinkiin.
1 PÄIVÄ ENNEN: Aamusta pankin kautta ja rahojen vaihto. Sitten perhepotretin kanssa Helsinkiin ja siellä viime hetken ostokset ja pakkailut.

Minä kun pakaksin tavaroita kasaan, niin melkein koko perhe oli auttamassa. Äiti laittoi EA -paussukan kasaan sekä kirjoitti tärketät numerot ja osoitteet pieneen vihkoon. Sisko auttoi sitten vaatteiden valinnassa Yhdessä mietittiin, miten säilyttää passia.
PERHEPAKKAAMISESSA on hyvät ja huonot puolet, itse on kuitenkin hyvä pakata tavarat rinkkaan, niin tietää mistä löytyy mitäkin! :)

Jenni:
Lähtöön enää kaksi viikkoa! Jes! Voisi alkaa jo miettimään rinkan sisältöä. Tai no ei kannata, ne suunnitelmat menevät kuitenkin vielä monesti uusiksi.

Viikko lähtöön! Pitääköhän tarvikevarastoa täydentää? Rakkolaastareita ja adapteria ei ehkä ole. Kannattaa kuitenkin ehkä vasta lähempänä tutkia etteivät ehdi hukkua.

Huomenna lähtö aamulla! JES!!! Vielä ei kannata alkaa pakkaamaan, pyykitkin ovat vielä pesemättä. No hei, kellohan on vasta 18, heitän ne pyykit kohta pyörimään. Eihän tässä jäniksen selässä olla!

Klo 23.22. Herätykseen 1h 38 min. Ei jaksa. Etsi aamulla munalukko ja pikkulaukku. Ja pakkaa vessapussi. Ja käsimatkatavarat. Väsyttää. Capo ole hiljaa, käy maate.



-Jenni, Hanna ja Petra

P.s. Turvallisesti perillä Kumamotossa! Lauantaina siirtyminen leirialueelle.


maanantai 30. maaliskuuta 2015

Normimatkan jälkitapaaminen Partaharjun opistolla Pieksämäellä 20.-22.3.2015

Viikonloppua vietettiin rennoissa tunnelmissa viimekesäistä Englannin matkaa kuvienkin kautta muistellen ja yhdessä aikaa viettäen. (Enemmän tietoa matkasta löytyy vanhemmista kirjoituksista täältä blogista) Tällä kertaa reilun neljänkymmenen hengen porukalla mm. pelasimme hankijalkapalloa ja kävimme kaupunkisuunnistamassa Pieksämäen keskustassa. Suunnistusreissu ei ollut aivan tavallinen, sillä se sisälsi myös tehtäviä, kuten webbikameraan löytäytymisen, frisbee-golfia ja geokätköilyä.

Tässä vielä hieman todisteita suuresta osallistumisinnosta jälkitapaamiseen.


Lisäksi viikonlopulta mukaan tarttui muutama lisäkuva vielä omien päälle muistoksi viime kesän reissusta.


Tämän kesän Kosmosta odotellessa,
Viivi Keinänen - Keppostiinat
Kuvat © Markus Laitinen, Kari Kesälä, Visa Rinne...
Eli asialla ovat jälleen olleet myös nimettöminä pysyttelevät kameran lainaajat.












keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Samoajien ja vaeltajien yöretki Hankasalmelle 7.3-8.3.2015


Samoaja- vaeltajaporukka kokoontui lauantaiaamuna kirkolle valmiina lähtemään kohti Hankasalmella sijaitsevaa partiokämppää. Saavuttuamme kämpälle yhden aikaan edellisen yön kämpällä viettäneet Viiksivallut pakkailivat jo tavaroitaan ja valmistautuivat paluumatkaan.

Päivä kului pelaillessa korttia, jutellessa ja yhdessä ollessa. Ruokaa tehtiin nälän kasvaessa ja kohta kaikki olivat syöneet mahansa täydeltä tortilloja. Hetken hengailun ja pimeän tulon jälkeen lähdettiin nuotiolle syömään vähän lisää. Nuotiolla nähtiin hienoa ja ei niin hienoa lettujen heittelyä ja nautittiin kyseisistä letuista. Osa väsähti jo nuotiolla, mutta toisilla virtaa riitti pitkälle aamuyöhön saakka. Ilta jatkui tuikkusen ja korteilla pelaamisen, sekä saunomisen merkeissä. Lopulta viimeisetkin partiolaiset kömpivät makupusseihinsa ja aloittivat nukkumisen lämpimässä mökissä.

Aamu valkeni porukalle vasta puolen päivän aikaan. Hieman unisena syötiin aamupalaa ja aloitettiin siivous sekä pakkaaminen. Kahden aikaan oli kassit saatu pakattua ja kämppä siivotuksi ja oli aika lähteä koteja kohti.

Mukava reissu oli, vaikkei aivan kaikki mukaan päässetkään ja iloisilla mielillä lähdettiin kotiin jo uutta reissua odotellessa.
-Aino Peltonen (Keppostiinat)

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Talvirieha 3.3.2015


Viime tiistaina vietettiin jälleen jo vahvaksi perinteeksi muodostunutta Palokan talviriehaa. Suuret vihreät kyltit muistuttivat ihmisiä riehasta jo etukäteen ja väkeä olikin saapunut paikalle oikein mukavasti. Sää oli hieman vetinen ja kuten todettua, tapahtumaa saattoi kutsua myös räntäriehaksi. Se ei kuitenkaan haitannut menoa, vaan homma toimi hienosti.

Oli monenlaista toimintaa. Sudenpennut myivät jälleen huikean määrän arpoja ja varmaan olisivat myyneet vieläkin enemmän, mutta arvat loppuivat jälleen hieman kesken. Arpapalkinnoista saamme kiittää lähialueen yrityksiä. Lisäksi oli pilkintää, kasvomaalausta, poniajelua, keilausta, erilaisia pelejä ja vaikka mitä muuta. Ja jos kahvihammasta alkoi kolottaa, tai muutoin hiukoa, oli kioskin lisäksi tarjolla makkaraa ja lettuja, joten tyhjin vatsoin ei riehasta kotiin tarvinnut lähteä.

Kiitoksia vielä kaikille osallistujille ja järjestäjille tasapuolisesti, ensi vuonna jälleen uudestaan!

-Viivi Keinänen (Keppostiinat)