maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mitä onkaan tapahtunut blogihiljaisuuden aikana

Kesä on leireilemisen kulta-aikaa. Varsinkin Suomen kesä, jos sääukko sille päälle sattuu, on oivallinen. Joidenkin mielestä saattaa olla epäreilua, että Etelä-Eurooppa kylpee helteessä mutta me saamme niitä vain joinakin harvoina ja hyvin valittuina (jos se sääukko on hyvällä tuulella) päivinä. Me partiolaiset emme kuitenkaan ole sokerista, vaan suuntaamme kulkumme sinne, minne suunnitelmat tai nenä näyttävät. Sillä poikkeuksella, että jos kävelee takaperin, kulku suuntautuu tietenkin sinne, minne takaraivo näyttää, paitsi jos kulkee pää vinossa, silloin...

Kosmos15 alkaa pitkäleiriläisillä kahden yön päästä ja rakenteluleirille, eli tutummin raksalle menijät suuntaavat sinne jo aiemmin, ja jotkut ovat jo Pistohiekan leirialueelle päässeetkin. Järvi-Suomen partiolaisten kolmas piirileiri ohjaa leirialueelle myös meistä Palokkalaisista joidenkin kulkusuuntaa. Sitä voisi kysyä, että mitä ne tekevät, jotka eivät ole pitkäleiriläisiä. He ovat einiinpitkäleiriläisiä, ketkä matkustavat leirille tulevana lauantaina, eli yksi-kaksi-kolme... viiden yön kuluttua, mikä sekin on aika pian. Ennen lähtöä on hyvä pakata, johon voi ottaa esimerkkiä vaikka

Japanin MaailmanJamboreelle suunnanneiden kirjoituksesta. He varmaankin kertovat lisää kuulumisistaan jossain vaiheessa.

Jos kuljetaan kuitenkin vielä pikakelauksella takaraivo edellä taaksepäin tullaan takaisin Suunnistuskurssille Karhujärvelle aikaan 27.-28.6.2015. Tarpojat pääsivät harjoittamaan suunnistustaitojaan Allun PJ-kurssityönä järjestämällä kurssilla. Kun toiset vielä miettivät missä olemme ja minne pitäisi mennä, joutuivat toiset jo pohtimaan, kuinka saada rasti alas puusta. Yörasteiltakaan ei vältytty, ja kesäkuisessa (huom. huom.) sateettomassa yössä niitä metsästettiin niin Karhuvuoren päältä, kuin Karhujärven ympäristöstäkin.


Jotta tämän tekstin lukeminen ei kävisi liian helpoksi, palataan pikaisesti ensin huhtikuuhun 23.4.2015, jolloin vietettiin perinteikäs Yrjönpäiväjuhla jonne ryhmät olivat saaneet tehdä esityksiä ja muuta ohjelmaa, jotta tapahtuma ei kävisi kuivakaksi pelkkiä johtajien puheita kuunnellessa. Mutta kuka muistaa ja uskaltaa ilmiantaa lippukuntamme kuivia höpisevän henkilön? Ainakin mielestäni juhlamme ovat aina olleet persoonallisia ja niihin on kiva tulla.

Siirrytään muutama viikko nenäsuuntaan eli kohti nykyhetkeä, Mäntyharjulle lauantaihin 9.5.2015. Siellä Palokkalaiset kohtasivat partiolaisia myös muista lippukunnista piirin kevätkisojen muodossa. Suduille, seikkailijoille ja tarpojille oli omat sarjansa, mutta samoajia ei mukaan otettu, ovathan he jo aivan liian vanhoja sellaiseen (sivuhuomautus: syksyllä hekin pääsevät kisailemaan Matka maailman ympäri 15-kisojen merkeissä sekä piirin mestaruuksista että Suomen  mestaruuksista). Kisaileminen tapahtui hyvää fiilistä ylläpitäen, eikä hampaat irvessä -meininkiä päästetty kasvamaan, vaan tsempattiin kaverit yli haastavammistakin tehtävistä.


Kun kisoista oli kulunut muutama hetki, oltiinkin jo yllättäen päivässä, jolloin PaPalaisten oli määrä mennä pitämään omaa pistettä Palokan kevättapahtumaan. Kävijöitä oli kiitettävästi, vaikka pieni kosteus ilmassa varmaankin heistä karsi sokerisimmat pois tuona lauantaina 23.5.2015. Pisteellämme pääsi kokeilemaan A-pukilla joen ylittämistä, hämähäkin verkon läpi pujottautumista ja fiilistelemään tunnelmaa puolijoukkueteltassa.


Jos paikalle ei päässyt, voi itsensä haastaa pieneen visailuun vieläkin ja vastata kysymyksiimme:
1. Kuinka paljon painaa tavallinen yöretkirinkka?
2. Kuinka pitkä on viralliseen partioasuun (eli viriksiin) kuuluva pillinauha?
3. Mikä on trangian kattilan halkaisija?
4. Kuinka monta partiolaista kuuluu Palokan Partiolaisiin?
5. Kuinka monta riisinjyvää on purkissa (jota te ette siinä tietenkään näe, mutta määrä on suunnilleen sellainen, että sillä saisi pienen lasipurkin peittoon)?

Otetaan jälleen aikahyppy, jonka saa poikkeuksellisesti päättää, suorittaako sen oikea vai vasen (väärä ei käy) pikkusormi edellä. Ollaan jälleen ajassa ennen Kosmosta. Öitä on edelleen kaksi jäljellä, mutta on kuitenkin kulunut jo muutama kymmen minuuttia kohti kesän kohokohtaa. Vai onko se kohokohta, sen saa jokainen itse päättää. Leirillä ollaan ulkona ihan oikeasti KOKO viikko (jännää, olenkohan aiemmin ollut niin pitkään ihan pihalla?), joten olisi varmaankin hyvä ajatus totutella tuohon mystiseen elementtiin, jota myös ulkoilmaksi kutsutaan, jo hieman etukäteen, jotta se ei olisi niin shokeeraavaa varsinkaan jos olet jostain syystä lorvaillut sisällä nämä kesän ensimmäiset kaksi kuukautta. Ja myös te, ketkä ette Kosmokselle, tai Japaniin päässeetkään, olkaa viisaita partiolaisia ja ottakaa ilo irti vähintäänkin niistä sääukon suomista sateettomista hetkistä ja viekää vaikka kaverinnekin myös. Lorvailua voi harjoittaa koulukirjojen ääressä kun se aika vuodesta koittaa taas.


Kaikki kuvat © Viivi Keinänen



keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Kolme tarinaa pakkaamisesta

Ihmisiä on erilaisia ja pieneen Jamboreeryhmäämme mahtuu kolme hyvin erilaista persoonallisuutta. Jokainen hoitaa pakkaamisen omalla tyylillään ja muiden tavat saattavat väillä kuulostaa järjettömiltä ja typeriltä (ja itsepäisimmät meistä eivät suostu ottamaan vaaria omista, jokakertaiseista virheistään saati kuuntelemaan muiden parannusehdotuksia): tässä siis kolme erilaista tarinaa tuskaisesta leiripakkaamisesta!

Hanna:
Järjestelmällisyyden ruumiillistumana mun pakkailut alkoi kuukautta ennen lähtöä. Kaiken kaikkiaan tein ainakin kolme muistilistaa papereille ja kolme muistilistaa puhelimeen, joissa oli mm. mitä kaikkea pitää ostaa, mitä kaikkea hakea vanhempien luota ja mitä kaikkea ei varsinaisesti pakkaamiseen liittyvää piti tehdä (esim. ilmoittaa pankille että tulen käyttämään pankkikorttia toisella puolella maapalloa).
3 VIIKKOA ENNEN LÄHTÖÄ: Aloin ostaa kaikkea pientä tarvittavaa normaalien kauppareissujen ohessa: shamppoot, rasvaa, apteekista kaikki tarvittava... Kokosin jäätävän kokoista kasaa olohuoneen nurkkaan.
2 VIIKKOA ENNEN LÄHTÖÄ: Hoidin isompia juttuja: rahan vaihto, uuden makuualustan ostaminen ja testaaminen, kännykän korjauttaminen... Tulostin kaikki tarvittavat esim. jäsenkortin, reseptit, lentoliput ja otin passista kopiot. Kasasin myös jo osan vaatteista kasvavaan kasaan odottamaan pakkaamista. Poistin kameran ja puhelimen muistista ylimääräiset kuvat Japani-kuvia varten.
1 VIIKKO ENNEN LÄHTÖÄ: Pesin kaikki matkaan lähtevät pyykit, ostin viimeisimmät ostokset ja tein Safe from harm -koulutuksen, jonka kaikkien jamboreelle lähtevien yli 18-vuotiaiden pitää tehdä. Vaatteet oli jo pakkailtu suurimmaksi osaksi isoihin minigrip-pusseihin (vinkvink, menee pienempään tilaan rinkassa, kun pusseista voi imeä ilmat pois!) ja tavaroiden mahtuvuus rinkkaan oli testattu.
1 PÄIVÄ ENNEN LÄHTÖÄ: Laitoin kaikki lopullisesti rinkkaan ja olin valmis lähtöön :)

Petra:

Hirmusesti ei tullu ressailtua pakkauksista. Muistilistoja oli pari pientä johon tuli kirjoitettua sellaiset asiat mitä täytyy kaupasta ostaa ennen lähtöä. Muuten se oli aikalailla ajatus työtä! Hyvä tyyli oli miettiä, mitä pakkaisi yöretkelle. Tottakai, tavaraa tuli enemmän, mutta hyvä ohje aina pakkaamiseen!
Jamboree tapaamisissa tuli myös ohjeita mitä pakata mukaan ja tehdä ennen matkalle lähtöä. Ne ohjeet Hanna oli kirjoittanut ylös ja siinä sitten nöyränä kysyttiin että saisiko kuvan niistä. sen siitä saa, kun et ite niitä kirjota...

1,5 VIIKKO ENNEN LÄHTÖÄ: Mietiskelin mielessän aina sopivissa väleissä, että mitä pitää ottaa mukaan.
1 VIIKKO ENNEN LÄHTÖÄ: Äitij kanssa mietittiin, kuinka säilyttää passi mukana. Muutama tunti itä pohdiskeltiin sekä muita juttuja.
5 PÄIVÄÄ ENNEN: Aloitin pikku hiljaa keräilemään tavaroita (vaatteiden mietintää) kasaan huoneessani olevalle sohvalle. Siinä se sitten täytty pikku hiljaa..
2 PÄIVÄÄ ENNEN: Viimeiset tavarat kasaan, sillä seuraavana päivänä lähtö Helsinkiin.
1 PÄIVÄ ENNEN: Aamusta pankin kautta ja rahojen vaihto. Sitten perhepotretin kanssa Helsinkiin ja siellä viime hetken ostokset ja pakkailut.

Minä kun pakaksin tavaroita kasaan, niin melkein koko perhe oli auttamassa. Äiti laittoi EA -paussukan kasaan sekä kirjoitti tärketät numerot ja osoitteet pieneen vihkoon. Sisko auttoi sitten vaatteiden valinnassa Yhdessä mietittiin, miten säilyttää passia.
PERHEPAKKAAMISESSA on hyvät ja huonot puolet, itse on kuitenkin hyvä pakata tavarat rinkkaan, niin tietää mistä löytyy mitäkin! :)

Jenni:
Lähtöön enää kaksi viikkoa! Jes! Voisi alkaa jo miettimään rinkan sisältöä. Tai no ei kannata, ne suunnitelmat menevät kuitenkin vielä monesti uusiksi.

Viikko lähtöön! Pitääköhän tarvikevarastoa täydentää? Rakkolaastareita ja adapteria ei ehkä ole. Kannattaa kuitenkin ehkä vasta lähempänä tutkia etteivät ehdi hukkua.

Huomenna lähtö aamulla! JES!!! Vielä ei kannata alkaa pakkaamaan, pyykitkin ovat vielä pesemättä. No hei, kellohan on vasta 18, heitän ne pyykit kohta pyörimään. Eihän tässä jäniksen selässä olla!

Klo 23.22. Herätykseen 1h 38 min. Ei jaksa. Etsi aamulla munalukko ja pikkulaukku. Ja pakkaa vessapussi. Ja käsimatkatavarat. Väsyttää. Capo ole hiljaa, käy maate.



-Jenni, Hanna ja Petra

P.s. Turvallisesti perillä Kumamotossa! Lauantaina siirtyminen leirialueelle.